Kasvatusperiaatteet
Kasvatukseni perustuu vahvasti omiin arvoihini ja etiikkaan. Uskon tutkimuksiin ja pyrin pitämään itseni jatkuvasti ajan tasalla aiheista, jotka liittyvät genetiikkaan tai muuten koiriin, kuten sairauksien periytyvyyteen tai koiran kouluttamiseen. Kasvatuksessani tämä näkyy niin, että pyrin puhtaasti tekemään sellaisia valintoja, joiden uskon olevan tulevien pentujen kannalta parhaaksi. Kokemusten kautta oppiminen tulee vahvistamaan ymmärrystäni, ja arvostan pitkän linjan kasvattajia paljon.
Jotta koira voi elää hyvän elämän, sen tulee olla mahdollisimman terve. Terveystutkimukset ovat minulle tiedon lisäämistä, joiden avulla voin punnita mahdollisimman totuudenmukaisesti pentueen riskejä. Sairauksia esiintyy aina, oli rotu mikä tahansa, mutta kasvattajan tehtävänä on punnita riskejä. En ole täysin mustavalkoinen, enkä tule karsimaan kaikkea pikkuvikaa pois jalostuksesta. Haluan punnita tarkasti, miten paljon sairaus vaikuttaa koiran elämään ja millainen periytyys sairaudella on. Esimerkiksi matalat lonkkamaljat eivät todennäköisesti tule koskaan vaivaamaan koiran elämää ja yhdistettynä A-lonkkaiseen koiraan, pennut perivät todennäköisesti terveet lonkat. Sen sijaan autoimmuunisairaudet ja epilepsia ovat sairauksia, joiden periytyvyydestä ymmäretään vain se, että ne periytyvät monigeenisesti ja voivat hypätä sukupolvien yli. Nämä sairaudet vaikuttavat merkittävästi koiran hyvinvointiin ja vältän niitä linjoissani hyvin pitkälle.
Pyrtsit ovat rotu, jossa on pieni geenipooli, eli rodun nykykannassa suurinosa koirista on jollain tavalla sukua toisilleen. Geenipoolin pienenemistä edistää urosten käyttö moniin pentueisiin ja sukusiitoksen kasvaminen. Pieni geenipooli lisää riskiä autoimmuunisairauksille ja muille perinnöllisille sairauksille, sekä vähentää koiran elinvoimaa ja lisääntymiskykyä. Pidän hyvin tärkeänä, että geenipoolia pyritään laajentamaan ja täten ylläpitää rodun terveyttä ja elinvoimaa. Siksi pyrin käyttämään pentueissani mahdollisimman pientä sukusiitosprosenttia ja huomioin sukukadon. Yritän myös jatkuvasti etsiä uusia koiria linjoihini.
Koiran hyvään elämään vaikuttaa myös suuresti sen luonne. Koiran tulee pystyä elämään normaalia elämää niin, ettei se joudu pelkäämään, stressaamaan, ahdistumaan tai muuten kokea negatiivisia tunteita jatkuvasti. Perinnöllisyydellä on suuri merkitys koiran luonteeseen, vaikka käyttäytymistä muokkaa myös ympäristö ja kasvatus. Esimerkiksi arkuus, aggressiivisuus, eroahdistus ja koulutettavuus ovat voimakkaasti periytyviä asioita. Näihin asioihin kiinnitän paljon huomiota ja jalostukseen kelpaavien koirien tulee olla hyvähermoisia, rohkeita ja tasapainoisia koiria. Olen kirjoittanut tälle sivulle ajatuksiani siitä, millainen pyrtsi on rotuna. Pyrin kasvattamaan rodunomaisella luonteella varustettuja koiria. Painotan kuitenkin enemmän työkoiramaiseen luonteeseen, kuin "helpon kotikoiran" luonteeseen, jonka vuoksi minulle ehkä keskivertoa tärkeämpiä asioita ovat koulutettavuus, "moottori", saalisvietti, sinnikkyys ja kestävyys. Lisäksi haluan korostaa, että ihan minkä tahansa rotuisen koiran kanssa on tärkeää panostaa peruskoulutukseen, eikä luonteen jalostaminen tarkoita sitä, etteivätkö koirat vaatisi omistajiltaan paneutumista ja omistautumista. Erityisesti alkukantaisen ja aktiivisen työkoiran jalostuksessa ei ole tarkoitus muokata koirien luonteista super-sosiaalisia, helppoja seurakoiria, tai näkymättömiä jokaiselle sopivia koiria.
Tiedostan, miten paljon koiran rakenne vaikuttaa sen kestävyyteen ja ehjänä pysymiseen, joten rakennetta tulee tarkastella kriittisesti jalostusvalintoja tehdessä. Olen käynyt koiran rakenteesta luentoja, sekä aiempi kokemukseni koiranäyttelyharrastajana on opettanut minulle, millainen on terve ja kestävä rakenne. Rakenne on kompleksi kokonaisuus ja harva koira on rakenteeltaan täydellinen. Varsinkin, koska haluan työkäyttöön soveltuvia koiria, niiden rakenne on tärkeässä roolissa. Loukkaantumisriski pienenee, lihasten kasvattaminen ja jumien ehkäisy on pitkälti mahdollista pelkästään hyvällä rakenteella. Sen lisäksi, että rakenteen tulee olla terve, kestävä ja tasapainoinen, seuraan pyrtsin rotumääritelmää ja pyrin lähelle rodunomaista rakennetta. Pelkästään hyvästä rakenteesta ei kuitenkaan ole hyötyä, jos koira on pääkopasta laho.
Rotumääritelmän sanotaan olevan kasvattajan Raamattu. Rotumääritelmä onkin tärkeä apuväline, sillä tavoitteenani on kuitenkin kasvattaa rodunomaisia koiria. Minua viehättää suuresti rotukoirien kasvatuksessa niiden historian ymmärtäminen ja arvostaminen, minkä vuoksi en halua lähteä muuttamaan rotua mihinkään suuntaan alkuperäisestä. Rotumääritelmä antaa kuitenkin hyvin laajan määritelmän rodulle ja jokainen kasvattaja voi tulkita sitä haluamallaan tavalla. Se on mielestäni rikkaus, sillä heterogeenisyys mahdollistaa rodun monimuotoisuuden. Minulla on vahva visio siitä, millainen on mielestäni ulkonäöltään ideaali pyrtsi. Silti, koska puhutaan niin pienen kannan ja geenipoolin rodusta, jonka kohdalla tulee keskittyä paljon myös luonteeseen, koen kompromissit ulkonäköön liittyvien asioiden kohdalla helpoimmaksi. Tästä huolimatta koirat, joista ei ole tarpeeksi voimakkaasti tunnistettavissa rotua, ovat mielestäni jalostuskelpoisia vain harkiten. Pyrtsien englanninkielinen rotumääritelmä on luettavissa täältä.
Lopuksi haluan kuitenkin korostaa, että yllä mainitsemani tekijät ovat kasvatusperiaatteitani, eivätkä absoluuttisia totuuksia siitä, mitä pennuista tulee ja kasvaa. Valitettavasti vaikka kasvatuksessa arvioisi riskejä parhaalla mahdollisella tavalla ja pyrkisi yhdistämään sopivia koiria keskenään, lopputulos voi geeniloton ansiosta olla jotain muuta kuin on odotettu. Mikään koira ei ole täydellinen. On hienoa, että pennunottajat kiinnittävät entistä enemmän huomiota luonne- ja terveystekijöihin, mutta kasvattaja ei pysty lupaamaan pennusta mitään. Tiedostan, että tulen kasvattajana kokemaan sekä onnistumisen että pettymyksen tunteita kasvattamistani pentueista. Toivon, että pennunottajat ovat myös tietoisia siitä, että lähtökohdista huolimatta pennut saattavat olla luonteensa, ulkonäkönsä tai terveytensä puolesta jotain muuta kuin voisi odottaa.
Tiivistettynä teen kaikkeni ja käytän paljon rakkautta ja ajatusta siihen, että kasvattini olisivat kelpoja koirakansalaisia, aktiivisella ja työkoiralle sopivalla reippaalla luonteella, ilman terveysongelmia. Lisäksi toivon niiden ilmentävän pyreneesin rotumääritelmää mahdollisimman hyvin ja parantavan rodun geenipoolia, mahdollistaen näin rodun terveyden ja elinvoimaisuuden myös tulevaisuudessa.
Jotta koira voi elää hyvän elämän, sen tulee olla mahdollisimman terve. Terveystutkimukset ovat minulle tiedon lisäämistä, joiden avulla voin punnita mahdollisimman totuudenmukaisesti pentueen riskejä. Sairauksia esiintyy aina, oli rotu mikä tahansa, mutta kasvattajan tehtävänä on punnita riskejä. En ole täysin mustavalkoinen, enkä tule karsimaan kaikkea pikkuvikaa pois jalostuksesta. Haluan punnita tarkasti, miten paljon sairaus vaikuttaa koiran elämään ja millainen periytyys sairaudella on. Esimerkiksi matalat lonkkamaljat eivät todennäköisesti tule koskaan vaivaamaan koiran elämää ja yhdistettynä A-lonkkaiseen koiraan, pennut perivät todennäköisesti terveet lonkat. Sen sijaan autoimmuunisairaudet ja epilepsia ovat sairauksia, joiden periytyvyydestä ymmäretään vain se, että ne periytyvät monigeenisesti ja voivat hypätä sukupolvien yli. Nämä sairaudet vaikuttavat merkittävästi koiran hyvinvointiin ja vältän niitä linjoissani hyvin pitkälle.
Pyrtsit ovat rotu, jossa on pieni geenipooli, eli rodun nykykannassa suurinosa koirista on jollain tavalla sukua toisilleen. Geenipoolin pienenemistä edistää urosten käyttö moniin pentueisiin ja sukusiitoksen kasvaminen. Pieni geenipooli lisää riskiä autoimmuunisairauksille ja muille perinnöllisille sairauksille, sekä vähentää koiran elinvoimaa ja lisääntymiskykyä. Pidän hyvin tärkeänä, että geenipoolia pyritään laajentamaan ja täten ylläpitää rodun terveyttä ja elinvoimaa. Siksi pyrin käyttämään pentueissani mahdollisimman pientä sukusiitosprosenttia ja huomioin sukukadon. Yritän myös jatkuvasti etsiä uusia koiria linjoihini.
Koiran hyvään elämään vaikuttaa myös suuresti sen luonne. Koiran tulee pystyä elämään normaalia elämää niin, ettei se joudu pelkäämään, stressaamaan, ahdistumaan tai muuten kokea negatiivisia tunteita jatkuvasti. Perinnöllisyydellä on suuri merkitys koiran luonteeseen, vaikka käyttäytymistä muokkaa myös ympäristö ja kasvatus. Esimerkiksi arkuus, aggressiivisuus, eroahdistus ja koulutettavuus ovat voimakkaasti periytyviä asioita. Näihin asioihin kiinnitän paljon huomiota ja jalostukseen kelpaavien koirien tulee olla hyvähermoisia, rohkeita ja tasapainoisia koiria. Olen kirjoittanut tälle sivulle ajatuksiani siitä, millainen pyrtsi on rotuna. Pyrin kasvattamaan rodunomaisella luonteella varustettuja koiria. Painotan kuitenkin enemmän työkoiramaiseen luonteeseen, kuin "helpon kotikoiran" luonteeseen, jonka vuoksi minulle ehkä keskivertoa tärkeämpiä asioita ovat koulutettavuus, "moottori", saalisvietti, sinnikkyys ja kestävyys. Lisäksi haluan korostaa, että ihan minkä tahansa rotuisen koiran kanssa on tärkeää panostaa peruskoulutukseen, eikä luonteen jalostaminen tarkoita sitä, etteivätkö koirat vaatisi omistajiltaan paneutumista ja omistautumista. Erityisesti alkukantaisen ja aktiivisen työkoiran jalostuksessa ei ole tarkoitus muokata koirien luonteista super-sosiaalisia, helppoja seurakoiria, tai näkymättömiä jokaiselle sopivia koiria.
Tiedostan, miten paljon koiran rakenne vaikuttaa sen kestävyyteen ja ehjänä pysymiseen, joten rakennetta tulee tarkastella kriittisesti jalostusvalintoja tehdessä. Olen käynyt koiran rakenteesta luentoja, sekä aiempi kokemukseni koiranäyttelyharrastajana on opettanut minulle, millainen on terve ja kestävä rakenne. Rakenne on kompleksi kokonaisuus ja harva koira on rakenteeltaan täydellinen. Varsinkin, koska haluan työkäyttöön soveltuvia koiria, niiden rakenne on tärkeässä roolissa. Loukkaantumisriski pienenee, lihasten kasvattaminen ja jumien ehkäisy on pitkälti mahdollista pelkästään hyvällä rakenteella. Sen lisäksi, että rakenteen tulee olla terve, kestävä ja tasapainoinen, seuraan pyrtsin rotumääritelmää ja pyrin lähelle rodunomaista rakennetta. Pelkästään hyvästä rakenteesta ei kuitenkaan ole hyötyä, jos koira on pääkopasta laho.
Rotumääritelmän sanotaan olevan kasvattajan Raamattu. Rotumääritelmä onkin tärkeä apuväline, sillä tavoitteenani on kuitenkin kasvattaa rodunomaisia koiria. Minua viehättää suuresti rotukoirien kasvatuksessa niiden historian ymmärtäminen ja arvostaminen, minkä vuoksi en halua lähteä muuttamaan rotua mihinkään suuntaan alkuperäisestä. Rotumääritelmä antaa kuitenkin hyvin laajan määritelmän rodulle ja jokainen kasvattaja voi tulkita sitä haluamallaan tavalla. Se on mielestäni rikkaus, sillä heterogeenisyys mahdollistaa rodun monimuotoisuuden. Minulla on vahva visio siitä, millainen on mielestäni ulkonäöltään ideaali pyrtsi. Silti, koska puhutaan niin pienen kannan ja geenipoolin rodusta, jonka kohdalla tulee keskittyä paljon myös luonteeseen, koen kompromissit ulkonäköön liittyvien asioiden kohdalla helpoimmaksi. Tästä huolimatta koirat, joista ei ole tarpeeksi voimakkaasti tunnistettavissa rotua, ovat mielestäni jalostuskelpoisia vain harkiten. Pyrtsien englanninkielinen rotumääritelmä on luettavissa täältä.
Lopuksi haluan kuitenkin korostaa, että yllä mainitsemani tekijät ovat kasvatusperiaatteitani, eivätkä absoluuttisia totuuksia siitä, mitä pennuista tulee ja kasvaa. Valitettavasti vaikka kasvatuksessa arvioisi riskejä parhaalla mahdollisella tavalla ja pyrkisi yhdistämään sopivia koiria keskenään, lopputulos voi geeniloton ansiosta olla jotain muuta kuin on odotettu. Mikään koira ei ole täydellinen. On hienoa, että pennunottajat kiinnittävät entistä enemmän huomiota luonne- ja terveystekijöihin, mutta kasvattaja ei pysty lupaamaan pennusta mitään. Tiedostan, että tulen kasvattajana kokemaan sekä onnistumisen että pettymyksen tunteita kasvattamistani pentueista. Toivon, että pennunottajat ovat myös tietoisia siitä, että lähtökohdista huolimatta pennut saattavat olla luonteensa, ulkonäkönsä tai terveytensä puolesta jotain muuta kuin voisi odottaa.
Tiivistettynä teen kaikkeni ja käytän paljon rakkautta ja ajatusta siihen, että kasvattini olisivat kelpoja koirakansalaisia, aktiivisella ja työkoiralle sopivalla reippaalla luonteella, ilman terveysongelmia. Lisäksi toivon niiden ilmentävän pyreneesin rotumääritelmää mahdollisimman hyvin ja parantavan rodun geenipoolia, mahdollistaen näin rodun terveyden ja elinvoimaisuuden myös tulevaisuudessa.