AJATUKSENI PYRENEITTENPAIMENKOIRASTA
Pyrtsit veivät sydämeni heti kun tapasin sellaisen. Musta, pieni karvainen koira agilitykisoissa heilutti jatkuvalla syötöllä häntäänsä ja juoksi räkä poskella niin kovaa kuin pääsi agilitykisoissa. Siitä alkoi matkani rodun kanssa, eikä paluuta ilmeisesti ole.
En jaksa kirjoittaa omalle sivulleni siitä, millainen pyrtsi on rotumääritelmänsä mukaan luonteeltaan tai ulkonäöltään, sillä koen, että rotuamme harrastavan yhdistyksen sivulta löydät nämä tiedot yhtä helposti. Sen sijaan haluan kertoa, miten minä nään tämän ranskalaisen hurmaavan rodun ja mitä minä omalla kasvatustyölläni näin ollen tavoittelen. Rakastan pyrtsin alkukantaisuutta. Minusta on ihanaa, kun koira toimii, kuten se on aina toiminut, eikä sen vaistoja ole viety pois seurakoirakasvatuksella. Ihminen ei ole niin sanotusti lamaannuttanut pyrtsin toimintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että pyrtsi reagoi asioihin. Se näkee ja tiedostaa ympärillään olevia asioita. Se on utelias ja välillä se pelästyy yhtäkkisiä asioita, mutta sen palautumiskyky kertoo hermorakenteen lujuudesta. Asiat eivät siis saisi jäädä painamaan ja elämä jatkuu normaaliin tapaan nopeasti. Nopeat reaktiot antavat pyrtsille myös erinomaiset ominaisuudet harrastuskoiraksi, jossa asiat tapahtuvat nopeasti. Koira on mahdollista opettaa reaktiivisuus aktiivisuudeksi ohjaajan kanssa tekemiseen, kun koiran ja ohjaajan välinen suhde on kunnossa. Uskon, että työkoiraroduilla lähtökohtaisesti on aina reaktiivisuutta luonteessaan, mikä voi välillä olla raskas ja välillä taas arvokas ominaisuus. Rakastan pyrtsin huumorintajua. Pyrtsit ovat välillä... outoja. Niiden kanssa elämistä ei voi ottaa kovin vakavasti, koska nekään eivät ota. Pyrtsipomput ovat oma juttu, ne kun hyppäävät helposti omistajan naaman korkeudelle innostuksissaan. Yhdessä puuhailu tapahtuu vähintään vauhdikkaasti ja temppuja harjoitellessa pyrtsi ehtii tarjoamaan noin sataa asiaa ennen kuin ehdit pyytämään yhtään mitään. Rakastan pyrtsin älykkyyttä. Pyrtsit oppivat erilaisia asioita erittäin helposti ja nopeasti, ja ne ovat erinomaisia yleistämään ja yhdistelemään asioita. On ollut erittäin mielekästä harrastaa koiran kanssa, jonka kanssa kaikkia asioita ei tarvitse vääntää rautalangasta. Toisaalta pyrtsin iloisuutta ja rakkautta yhdessä tekemiseen on yllättävän helppo lähteä ns. pilaamaan varsinkin nuoren koiran kohdalla, jos omistaja käyttää koiralleen negatiivisia koulutuskeinoja, kuten rankaisua. Kuitenkin älykkäänä koirana pyrtsi saattaa keksiä ihan omia jekkuja, kuten jokaisen keinon varastaa ruokaa lukkojen takaa. Rakastan pyrtsin sinnikkyyttä. Päättäväisinä koirina pyrtsit todella tekee töitä saavuttaakseen haluamansa asian. Tämä mahdollistaa koulutuksen helppouden, sillä pyrtsi jaksaa paljon ja yrittää aina parhaansa. Rakastan pyrtsin uskollisuutta. Kun pyrtsiin kehittää hyvän suhteen, se on kuin ihmisensä mieli. Se rakastaa omia ihmisiään valtavasti ja toimii täydellisenä kumppanina. On vaikea selittää, millaisen suhteen pyrtsi kehittää ihmisensä kanssa, sillä on paljon muutakin kuin vain lemmikki tai koira. Rakastan pyrtsin ahneutta. Luit oikein. Tietysti jokainen pyrtsi ei ole ahne, mutta voin yleistää, että suurimmalle osalle ruoka kuin ruoka maistuu. Ahneus on minusta hieno piirre, sillä se helpottaa elämää kummasti, kun tarvitsee harjoitella uusia asioita. Vaikka arvostan lelupalkkaa harrastuksissa hirveästi, namipalkan avulla on kätevämpi saada koiran huomio esimerkiksi tilanteissa, joissa tarvitaan rauhallista mielentilaa. Ahneus on pidättyväisen, alkukantaisen koiran ominaisuus, josta kannattaa olla kiitollinen. Rakastan pyrtsin turkkia. Pidän kovasti pitkäkarvaisista koirista, mutta kun kiinnostus näyttelyharrastukseen alkoi katoamaan, en löytänyt motivaatiota myöskään kauniin turkin ylläpitämiseen. Pyrtsin turkki on oikealaatuisena äärettömän helppohoitoinen, eikä vaadi viikottaisia tai edes kuukausittaisia pesuja (pestään kun on likainen), eikä jatkuvaa harjan näyttämistä (avataan takut, jos niitä on). Lisäksi se puhdistaa itse itseään ja joudun harvoin pesemään koiraa pitkänkään metsälenkin jälkeen. Lisäksi turkki on koiran hyvinvoinnin näkökulmasta myös erinomainen: ei liian paksu, vaan sopivan lämmittävä ja hengittävä. Rakastan pyrtsin ennakkoluuloisuutta. Pyrtsit suhtautuvat uusiin ihmisiin ja välillä myös uudenlaisiin tilanteisiin epäluuloisesti, sillä niiden pidättyväisyys on alkujaan pitänyt ne hengissä. Henkilökohtaisesti arvostan eniten koiraa, joka on välinpitämätön ihmisiä kohtaan eikä hakeudu vieraiden ihmisten luokse. Minusta on normaalia, että koira väistää lähestyvää kättä, jos ihminen on sellainen, jota se ei tunne. Minusta on myös normaalia, että koira reagoi esimerkiksi pimeällä lähestyvään ihmiseen. Kuitenkin niiden rakkaus tuttuja ihmisiä kohtaan on rajatonta ja ne muistavat tapaamansa ihmiset pitkään. Ymmärrän, että pidättyväisyys on piirre rodussa, joka jakaa paljon ajatuksia ja mielipiteitä. Ensinnäkin siksi, että pidättyväisyys voidaan tulkita monella eri tavalla ja jopa kasvattajat ajattelevat ihanteellisen pidättyväisyyden eri tavoin. Minusta pidättyväisen koiran tulisi osata toimia stressaamatta eri tilanteissa ja palautua nopeasti, mutta se saa väistää ja reagoida asioihin. Rakastan pyrtsin kropankäyttöä. Pyrtsit ovat minulle täydellisen kokoisia, keskikokoisia, kevyitä koiria, jotka kääntyvät pennin päällä ja juoksevat kovaa. Pyrtseillä on usein luonnostaan erinomainen taito hallita niiden kehoa ja niiden rakenne kestää kovaakin käyttöä. Kauniisti liikkuva pyrtsi saa tipan linssiini. Rakastan pyrtsin monimuotoisuutta. Ei ole kahta samanlaista. Ajattelen, että rodun sisällä löytyy jokaiselle pyreenesi-ihmiselle omanlainen pyreneesi. Jopa pentueiden sisällä voi olla hyvin erilaisia koiria koosta, karvanlaadusta ja aktiivisuudesta lähtien. Monimuotoisuus on rikkaus, jota tulisi vaalia, sillä ei ole yhtä oikeanlaista koiraa. |
|