Mikä working partacollie?
Niin sanotut working-partacolliet ovat rodun kotimaassaan Iso-Britanniassa ja Skotlannissa esiintyviä FCI:n rekisterin ulkopuolella olevia partacollieita. Nämä koirat ovat muun muassa jälkeläisiä partacollieista, jotka ovat jääneet kantakirjan ulkopuolelle. Osa koirista ovat risteytyksiä bordercollieiden tai jonkun muun paimenkoiran kanssa, mutta on vieläkin olemassa kanta puhtaita, alkuperäisiä partacollieita. Working-partiksia rekisteröidään WBSC-rekisteriin, josta niiden taustoja on mahdollista selvittää. Kennelliiton rotuunoton kautta voi saada puhtaan working-partiksen myös Suomen ER-rekisteriin. Kotimaassaan workingejä esiintyy jonkin verran, mutta suurinosa niistä syntyy maatiloilla ilman rekisteröintiä mihinkään. Working-partacollieita asuu myös jonkin verran Saksassa ja Ruotsissa.
Näiden koirien ulkonäkö ja luonne ovat pysyneet varsin samana vuosikymmenten ajan, siinä missä nykyisten partacollieiden jalostus on muuttanut rotua eri tavoin. Ne ovat siis turkiltaan niukempia, karkeakarvaisempia ja helppohoitoisempia, sekä luonteeltaan aktiivisempia, toimintakykyisempiä ja ns. “high drive”-työkoiria, jotka pääasiassa kotimaassaan toimivat paimenkoirina lammas- ja karjatiloilla. Ne ovat kestävämpiä, liioittelemattomia ja toimintakykyisempiä kuin nykypäivän partacolliet. Hyvien harrastusominaisuuksiensa myötä working-partikset ovat pärjänneet myös etenkin agilityssa ulkomailla (esim. brittiläisen Gigglen voittoradat), ja ovatkin nykypäiväistä keskivertopartista ketterämpiä ja nopeampia. Niiden rakenne on tasapainoinen, sillä niiden tulee kestää rankkaakin työtä. Samoin töihin halutaan terveitä, pitkäikäisiä koiria, joten yleisesti voidaan olettaa työlinjaisten koirien olevan pääasiassa terveitä, vaikka toki jokaisessa rodussa ja koirassa voi sairauksia puhjeta. Working-partacolliet ovat rotumääritelmänsä mukaisia koiria, tästä linkistä pääset englanniksi lukemaan Lynne Sharpen analyysia “oikeasta partacolliesta”. |
Kuvat ovat luvalla lainattu Marion Sihleriltä (kennel Jelly-Babes).
Teksti on muodostettu useiden working-harrastajien kanssa käytyjen keskusteluiden, sekä omien havaintojeni myötä. |
Miten partis sitten eroaa bordercolliesta? Molemmilla on omat rotutyypilliset tapansa toimia, ja ne eroavat toisistaan, vaikka ovatkin molemmat työkoiria korkealla työmoraalilla. Working partacollie on yhä partis, eli se on huumorintajuinen, kaikkea rakastava ilopilleri, jonka kanssa elämä ei voi olla kovin vakavaa. Ne tulevat toimeen kaikkien ihmisten ja koirien kanssa. Alati heiluva häntä, partispomput ja pusutteleva kieli tekevät partiksesta partiksen, eikä se koskaan saa olla arka tai vihainen. Bordercollie on helposti aina töissä, eli suorittamassa kaikkea ja ottaa hommat vakavasti. Molemmilla on vahva paimenvietti, mutta niillä on erilainen tapa paimentaa, eikä partacollie käytä samalla tavalla "silmää", kuten bortsu, eikä näinollen esimerkiksi obsessoidu esineisiin. Working-partikset sopivat myös ensimmäiseksi koiraksi, sillä ne ovat helposti koulutettavissa, luonteeltaan tasaisen varmoja ja antavat virheitä enemmän anteeksi kuin bc. Toisaalta working-versiot vaativat enemmän tekemistä kuin tavalliset partikset, eikä minkään partacollien koskaan kuulu olla vain sohvan koriste. Paimenkoiran tapaan se osaa silti rauhoittua kotiin, eikä ole vaatimassa jatkuvaa puuhastelua. Partacollielle tärkeä off-nappi tulee löytyä kotioloissa. Aiemmin partiksilla yleisestikin esiintynyt ääniarkuus ja hermostuneisuus on saatu kitkettyä lähes kokonaan pois. Lynne Sharpen hyvä teksti working-partacollien luonteesta englanniksi tästä.
Working partacollieiden käyttö jalostukseen on herättänyt mielenkiintoa viime aikoina, sillä partacolliet ovat monimuotoisuudeltaan nykyisin kovin pieniä. Rodussa esiintyy jo muutamia autoimmuunisairauksia. Ongelmia ovat aiheuttaneet working-harrastajien kiinnostuksen puute risteyttää "showlinjaisia" partacollieita työlinjaisiin, peläten, että working-koirien hyvät ominaisuudet peittyvät ja katoavat. Myös oman ongelmansa ovat tuoneet koirien rekisteröinti, sillä ilman virallista rekisteröintiä nämä koirat tulkitaan sekarotuisiksi. Muun muassa Saksassa on saatu otettua rotuun useita working-koiria, ja niistä on jo rekisteröityjä jälkeläisiäkin. Toisaalta myös epävarmat koirien taustat tuovat haasteita jalostukseen, sillä kukaan ei toivo epämiellyttäviä yllätyksiä kasvateilleen.
Mitä monimuotoisempi rotu on, sitä useampia erilaisia versioita sillä on olemassa samasta geenistä. Tämä mahdollistaa rodun yksilöiden geenipareihin heterotsygotiaa, joka antaa niille yleistä elinvoimaa ja suojaa monen perinnöllisen vian ja sairauden puhkeamiselta. Monimuotoisuus on tärkeää myös immuunijärjestelmässä, jonka geenikirjon kapeneminen voi johtaa esimerkiksi tulehdussairauksiin, autoimmuunitauteihin ja allergioihin. Jalostus ja perinnöllinen edistyminenkin ovat mahdollisia vain, jos koirien välillä on perinnöllistä vaihtelua. (Lähde: Partacollieiden jalostustavoiteohjelma 2018-2022).
Itse tutustuin työlinjaisiin partacollieisiin vuonna 2015, jonka jälkeen olen tasaisesti etsinyt tietoa, keskustellut ja jutellut harrastajien ja kasvattajien kanssa niistä. Lisää ajatuksistani omasta kasvatuksestani löytää pentuinfosta.
Working partacollieiden käyttö jalostukseen on herättänyt mielenkiintoa viime aikoina, sillä partacolliet ovat monimuotoisuudeltaan nykyisin kovin pieniä. Rodussa esiintyy jo muutamia autoimmuunisairauksia. Ongelmia ovat aiheuttaneet working-harrastajien kiinnostuksen puute risteyttää "showlinjaisia" partacollieita työlinjaisiin, peläten, että working-koirien hyvät ominaisuudet peittyvät ja katoavat. Myös oman ongelmansa ovat tuoneet koirien rekisteröinti, sillä ilman virallista rekisteröintiä nämä koirat tulkitaan sekarotuisiksi. Muun muassa Saksassa on saatu otettua rotuun useita working-koiria, ja niistä on jo rekisteröityjä jälkeläisiäkin. Toisaalta myös epävarmat koirien taustat tuovat haasteita jalostukseen, sillä kukaan ei toivo epämiellyttäviä yllätyksiä kasvateilleen.
Mitä monimuotoisempi rotu on, sitä useampia erilaisia versioita sillä on olemassa samasta geenistä. Tämä mahdollistaa rodun yksilöiden geenipareihin heterotsygotiaa, joka antaa niille yleistä elinvoimaa ja suojaa monen perinnöllisen vian ja sairauden puhkeamiselta. Monimuotoisuus on tärkeää myös immuunijärjestelmässä, jonka geenikirjon kapeneminen voi johtaa esimerkiksi tulehdussairauksiin, autoimmuunitauteihin ja allergioihin. Jalostus ja perinnöllinen edistyminenkin ovat mahdollisia vain, jos koirien välillä on perinnöllistä vaihtelua. (Lähde: Partacollieiden jalostustavoiteohjelma 2018-2022).
Itse tutustuin työlinjaisiin partacollieisiin vuonna 2015, jonka jälkeen olen tasaisesti etsinyt tietoa, keskustellut ja jutellut harrastajien ja kasvattajien kanssa niistä. Lisää ajatuksistani omasta kasvatuksestani löytää pentuinfosta.